Hifimaailma-artikkelit 28.02.2014 / 9

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

artikkelit testi: Luxman DA-200 -da-muunnin Julkaistu: Hifimaailma 2/2014
Sen oikealla puolella on asiallinen näyttö, joka kertoo tulevan näytteenottotaajuuden selvästi numeroina. Myös kuuloke- ja 46 ????? suosittelemme Hyvä äänenlaatu etuvahvistimen rooliin taipuva Luxman osoittautui luonteikkaaksi tapaukseksi. Mielenkiintoisesti monipuolinen Pajallani on poikennut erilaisia bitinpurijoita kiihtyvällä tahdilla. Toki lähes kolmen tonnin hintalappua vilkaisemalla näin tulee ollakin. Kategorian alle kokoamme jollakin tavalla erilaisia, eksoottisia tai tavallista kapeampaa harrastajaryhmää kiinnostavia laitteita ja tarvikkeita. Kun laitteeseen tutustuu tarkemmin, alkaa hinnalle löytyä perusteita. Ensinnäkin Luxman voi tarvittaessa toimia laadukkaana etuvahvistimena. Siinä, missä Audionet ART G2 -cd-soittimeni on pystyvä omalla sarallaan, on it-maailman hiipivä halaus asettamassa testaajalle muuttuvat vaateensa ja haasteensa. Jo vuonna 1925 toimintansa aloittanut yritys on nähnyt, tehnyt ja kokenut suurin piirtein kaiken mahdollisen. Laadukas äänentoisto on edelleen se tärkein osa konsernin 2000-luvun selviämisstrategiaa. LUXMAN on mielenkiintoinen valmistaja. Sen oikealla puolella, laitteen laidassa on vielä voimakkuussäätimen kiertokytkin. Käyttöominaisuudet on tarkkaan harkittu ja pääosin myös erinomaisesti toteutettu. Huipulla on todellisia statement-tuotteita, joilla patsastellaan lehtipalstoilla ja hankitaan niin goodwilliä kuin uskottavuuttakin. Tuoreehko DA-200-muunnin edustaa hintansa puolesta ylempää keskiluokkaa. Ei siis ihme, että käytettynäkin valmistajan tuotteet nousevat usein japanilaisen hifin joukosta niin arvostuksen kuin hinnankin osalta esiin. Tämän päivän mallisto on jälleen karsittu ja suunnattu lähinnä alan todellisille harrastajille. Yleisilme on siisti muttei ylellinen. Vaikka sen valikoimiin on aikojen saatossa kuuluneet laaja-alaisesti hifin sektorit aina perustavarasta autohifin kautta high endiin, se on onnistuneesti säilyttänyt hienostuneen ja boheemin boutiqúe -leimansa. Tällä periaatteella ja asenteella otin myös Luxin vastaan. Lähtökohtaisesti Luxmanilla on paljon annettavaa. Sen mekaanisesti tukeva kotelo on hienosti työstetty. Tuntuma erottaa sen oitis peruskaurasta. Koska laitteessa on kahdet analogiset otot, toiminto on aidosti käyttökelpoinen. Kokeiltujen laitteiden ei siis tarvitse välttämättä olla kymmenien tuhansien eurojen hintaisia ja siten useimpien saavuttamattomissa, joskin sellaisille alue onkin omiaan. Luxman DA-200 -da-muunnin Teksti: Jussi Arvio Kuvat ja mittaukset: Mauri Eronen Aistikkaasti askeettinen Japanilainen Luxman on hifialalla todellinen käsite. Valikoimissa on niin putki- kuin transistorivahvistimia, digitaalisia äänilähteitä , riaa-korjaimia kuin kaapeleitakin. Vasemmalla on virtapainike ja suurin piirtein keskeltä maskia löytyy ottojen valintakytkin. highend Highend on oma alueensa Hifimaailmassa
Analogiapuolen toteutuksen kerrotaan lainanneen paljon arvostetusta D-05-sacd-soittimesta. Muunninpalikaksi on valittu Burr-Brownin 24 bitin ja 192 kilohertsin PCM1792A, jollainen löytyy myös esimerkiksi ASUS Essence STX - kortista, langattomasta Audioengine D2 -muuntimesta, Oliven 4HDsoittimesta sekä Antelope Audion Zodiac + -muuntimesta vain muutamia erilaisia sovelluksia mainitakseni. Piiriä pidetään yleisesti ottaen laadukkaana niin ääneltään kuin teknisiltä ominaisuuksiltaankin. Vaikka näkymä ei ole rauhallisin mahdollinen, antaa se laadukkaan vaikutelman. Kokonaisuutena kaunis esitys oli näet välillä liiankin kiltti. 1 Perinteitä kunnioittaen mukana on myös analogiaotot, joita ei digitoida. 2 Luxman on puhdaslinjainen ja tyylikäs. kuka Jussi Arvio on mediatekniikan ammattilainen. Liitäntöjen käyttökelpoisuuden voi kukin arvioida itsekseen. Sisältä Luxman on täynnä tavaraa. Tosiasia kuitenkin on, että pelkkä palikka ei takaa mitään. Onneksi hyvälaatuiset s/pdif?usbmuuntimet eivät maksa maltaita. Digitaalisia ottoja käytettäessä laite näyttää selvällä numeroarvolla käytetyn näytteenottotaajuuden. Muutamalla kaapelinvaihdolla ja soittimeni asetuksen muutoksella oli suhteellisen joutuisaa tehdä vertailuja muuntimella ja ilman. Eroja löytyi suhteellisen vaivattomasti ja ohimosuonia ponnistelematta. Omakohtainen kokemus niin kuva- kuin äänituotannosta tuo näkemystä harrastukseen. Kyseinen luurihan on tunnettu tasaharmaasta ulosannistaan. Balansoidut xlr-lähdöt ovat antotasoltaan aina kiinteitä. Kaukosäädintä laitteessa ei ole. Sen ylä-äänien toistoa ei voi kuvailla hienovaraiseksi vaan lähinnä läpinäkyväksi ja paljastavaksi. Kiinnostuksen kentälle mahtuu niin esoteerinen erikoisuus kuin perinteisempikin äänentoisto. Vakavammin kuulokekuunteluun suuntautunut harrastaja tekee kuitenkin itselleen palveluksen omilla luureillaan testatessa. Digitaalisia ottoja on kolme: asynkroninen usb tietokoneelta sekä s/pdif koaksiaalisena ja optisena. Vaikka määrä voisi olla suurempikin, lienee usb monelle se tärkein liitäntä. Viimeksi mainitulla myös silloin, kun käyttöön on valittu laitteen takaa rca-annon kiinteä antotaso (fix). Se ei liioittele asioita, siten esimerkiksi äänikuva rajautuu selväpiirteisesti. Koska kyseessä oli kuitenkin käyttämätön laite, en jättänyt mitään sattuman varaan. Ensimmäisenä koitoksena liitin muuntimen Audionetin cd-soittimeen koaksiaalisella kaapelilla. Kokonaisuus on kuitenkin puhtaudessaan vakuuttavan rehellistä. Ensinnäkin se uhmasi tiukan teutonin asettamia äänikuvallisia raja-arvoja. Taipuiko diskantin silkkisyys jo liikaa mattaan. On turha rakentaa analogioita siitä, oliko kyseessä toistovirhe, tarkoituksella veivattu ominaisuus tai puhtaasti psykoakustinen ilmiö. Elämänmakuisia kokemuksia kirjoittava Jussi lähestyy aiheitakorvat edellä, mutta järki kädessä. 47. yläpään toistossa herätti myös toisensuuntaisia mietteitä. Sen avulla on helppo tarkastaa, syöttääkö antava laite sitä itseään vai kenties jotakin muuta. Jopa kapean keilan elektrostaateilla elämä kävi entistä leveämmäksi. Lisäksi kaiuttimien taakse aukesi eteerisempi ja kutsuvampi näkemys. Normikokoa kapeampana suurempikin kotelo olisi ollut perusteltua. Japanilaiseen tapaan piirilevyjä on useita ja piuhoja kulkee ristiin rastiin. Toteutus on hyvä ja pesee tässä mielessä perinteiset ledit mennen tullen. Luxmanin takana on myös hieman poikkeuksellisesti digitaaliset annot koaksiaalisena ja optisena s/ pdiffinä. Analogisia ottoja ei digitoida, joten puristin ei tarvitse kantaa huolta mahdollisista prosessoinneista vaikkapa levysoittimen riaa-asteen kanssa. Pienenä erikoisuutena voimakkuussäädin toimii vain rcaannolla ja tietysti kuulokeulostulolla. Esimerkiksi 24 bitin ja 192 kilohertsin hires-tiedostot edellyttävät koaksiaalisen oton käyttämistä. Ohjekirjan perusteella ne mahdollistavat bittitarkan läpiviennin digitaalisignaaleilla. Tässä kohdassa on hyvä tiedostaa, että se hyväksyy signaalit 32?96 kilohertsin näytteenottotaajuuksilla. Musiikkilajina sitä kuvaisi marssi. Luxmanista voisi todeta tietyssä mielessä lähes päinvastoin. Puutteiksi voisi mainita viimeisen heleyden ja rennon kerronnallisuuden puutteen. A-luokassa toimiva kuulokevahvistin vaikutti laadukkaalta, sillä myös Sennheiser HD 595:llä ilmeni paljon niitä hyveitä, joita kaiutinkuuntelussa paljastui. Luxmanin tapauksessa sen ympärille on kuitenkin leivottu poikkeuksellisen maukas kakku, ainakin omaan makuuni. 1 2 Tyylikkääksi tehty Ensimmäisen viikon Luxman sai lämmetä rauhassa. Sisäänajon merkityksestä väännetään kättä aina ja kaikkialla, tylsyyteen saakka. Sitä ennen lienee hyvä kuitata referenssin olemuksesta oleellisin. Audionet on hyvin jäsentynyt ja bassoiltaan kenties parasta A-luokkaa. highend muillakin laitteilla kuin digitaalisilla lähteillä. Niin tai näin, tilanne ei muuksi muuttunut kuunteluiden edetessä. No, hiuksia halkoen jokin ?Valomiehen
Paluu Audionetiin palautti tässä kohdin asiat uomilleen. Toisaalta vähän aikaa soittamatta olleen Sinatra The Capitol Years -boksin varhaisempi tuotanto kiitti ja kumarsi Luxmanin käsittelyssä. Erittäin hyvänä esimerkkinä Rajattoman Out of Bounds -levyn kappale Butterfly säihkyi ja sykki levyyn verrattuna nyt vakaammin ja puhtaamman oloisesti. Kevyemmällä musiikilla ominaisuudet säilyivät samansuuntaisina. Höyhenenkevyt, SSD-levyllä varustettu Macbook Air liittyi usb-kaapelilla Luxmaniin. Kings of Leonin takavuosien hittikimara Only by The Night taipui taustalle hissimusiikiksi, kun taas samaisen poppoon aiempi, juureva Youth and Young Manhood sai äänipolitiikkaansa kaipaamansa rauhoitteen. Siirtyminen 24/96-maailmaan ei juurikaan muuttanut äänellistä profiilia. Ero ei ollut suunnaton, mutta tausta tuntui syvemmältä ja kokonaisuus ylipäätään rauhallisemmalta. Rimski-Korsakovin Lumityttö-sarjan Ilveilijöiden tanssi (Minnesota Orchestra, Eiji Oue, 2009) heräsi piirun verran aiempia kokemuksia kuplivampana, helmeilevänä, tippaakaan iloisuuttaan menettämättä.. Samoin kävi vaikkapa Jean Sibeliuksen viulukonsertossa (opus 47 D-mollissa, BIS cd-500), jossa hieno orkestraatio hyötyi tilan korostetusta suuruudesta, ja Leonidas Kavakosin viulu Herkkä perinteen vaalija Seuraavaksi korvasin antiikkisen cd-vatkaimeni modernilla tietokoneella. Tällä kerralla en sekoillut verkkolevyjen tai langattomien lähteiden kanssa, sillä siirsin tärkeimmät testimateriaalit suoraan koneelle. Aloitin cd-levyiltä ripatuista tiedostoista. Ääni oli levyformaattiin nähden ehkä asteen selkeämpi. highend Luxman DA-200 -da-muunnin Sisäilme on hieman sekava, mutta osat ovat kauttaaltaan laadukkaita. sai kadenssin purevuuteen myös sävyjä. Kyseinen levytys on muuten kaikin puolin upea tulkinta tuosta konsertosta alkuperäismuodossaan ja siten myös tämänkertainen levysuositukseni. Muuntimen sydän, Burr-Brown PCM1792 -da-muunninpiiri. 48 Esimerkiksi Stevie Ray Vaughanin rouhea kitara ja nasaali vokaali arvostavat kireämpää otetta
www.hifitalo.fi www.luxman.com Asiallinen etuvahvistin/dac ei vaadi monimutkaista käyttöliittymää. Kuvatut erot eivät välttämättä ilmene kaikissa kokoonpanoissa painoarvoltaan vastaavina. Eikä nytkään kyse ollut yöstä ja päivästä, vaan niistä kuuluisista harmaan sävyistä. Muuntimen ilmeisimmät vajeet omassa setissäni jäivät loppujen lopuksi basson impaktin, ulottuvuuden ja artikulaation osastoille. 36,4 x 81 x 27,9 cm Paino:........................... Vaikka usb-oton 24/96-rajoitus näyttää ikävältä lähinnä paperilla, tarjoilee moni kilpailija paria kertaluokkaa kovempia lukemia (24/192, dsd, dxd). Itse koin esimerkiksi Mozartin viulukonserton (KV216, allegro, (Marianne Thorsen, Trondheim Solistene) avautuvan kamarista saliksi. (044)0 553 595 Lisätietoja:................ S/pdif-otot ymmärtävät myös 192 kHz:n signaalia. Mittaustulokset ovat pääosin erinomaiset. Littana lompakko ja jo mainitut usb:n tekniset rajoitukset saivat minut kuitenkin paketoimaan laitteen ja palauttamaan sen kiltisti takaisin. highend Liitäntöjä on riittävästi, muttei yhtään liikaa. voimakkuussäädin (vain rca ja kuulokkeet) 32-192kHz (USB maksimi 92 kHz) Impulssivaste xlr-linja-annosta. 49. Usb-liitäntä testattiin sähköverkkoon liitetyllä Windows 7 -pöytäkoneella, jossa toisto-ohjelmana oli Foobar wasapi-lähdöllä. Kuulokeannon 35 ohmin antoimpedanssi aiheuttaa taajuusvasteeseen mutkittelua vaihtelevan ja erityisesti alhaisen impedanssin kuulokkeilla. Siitä huolimatta nostan DA-200:n parhaiden kuulemieni muuntimien joukkoon. Lienee aika koittaa onneaan lotossa. info Luxman DA-200 -da-muunnin Hinta:........................... Optisella ja usb-otolla jitteriä on koaksiaaliottoa enemmän, mutta muuten tuloksissa ei ole eroa. Erikoisuutena on myös digitaaliset ulostulot Erityisesti jousilla löytyi hennon hieno tasapaino, vaikka kenties oltiin piirun verran todellisuutta soljuvammassa hurmoksessa. Korkeaohmisilla hifikuulokkeilla ongelmaa ei pitäisi olla, ja tehoa on riittävästi kaikkiin kuormiin. Tehonkulutus...................................................................8 W Antojännite, 1 kHz, 0 dBFS..............................................2,4 V Antoimpedanssi, 1 kHz....................................................380 ohm Kuulokelähdön impedanssi, 1 kHz..................................35 ohm Ottoimpedanssi...............................................................45 kohm Kuulokeannon teho, 30/300 ohm..................................100/>100 mW DA-muunnin Häiriöetäisyys, A-paino...................................................110 dB Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz.......................................<0,001/<0,001 % IM-särö, 2nd/3rd.............................................................<0,001/<0,001 % Lineaarisuus, 16/24 bit....................................................-96/-107 dBFS Kanavatasapaino, 1 kHz..................................................0,1 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz..................................................115/101 dB Jitter, 44,1 kHz/16 bit, coax/opt/usb..............................123/211/581 ps Esivahvistin (1 V, 0 dB gain) Yliohjaustaso...................................................................>3 V Häiriöetäisyys, A-paino...................................................96 dB Pohjakohina, 1?10 kHz....................................................-122 dBV Harmoninen särö, 20 Hz/1 kHz.......................................<0,001/<0,001 % IM-särö, 2nd/3rd.............................................................<0,001/<0,001 % Kanavatasapaino, 1 kHz, 1 V/0,1 V..................................0,0/0,2 dB Kanavaerotus, 1/20 kHz..................................................91/87 dB Toistokaista (-3 dB)..........................................................<10 Hz - 76 kHz Taajuusvaste kuulokeannosta 30 ohmin kuormalla (musta), 300 ohmin kuormalla (punainen), Grado SR125- (sininen) ja UE triple.fi -kuulokkeilla (vihreä). Jitter xlr-linja-annosta optisella (ylhäällä) ja koaksiaalisella digitaaliotolla (alhaalla). Mitat (lxkxs):........... 5,1 kg Tulot: 2x analoginen rca, optinen ja koaksiaalinen s/pdif, USB (B) Lähdöt: 1x xlr, 1x rca, optinen ja koaksiaalinen digitaali, 6,3mm kuuloke Muuta:........................ Hifitalo Puhelin:...................... Suurimman vaikutuksen se teki klassisella musiikilla, erityisesti jousilla. Toisaalta, hieno toteutus ei ihan riitä peittämään hieman vanhentunutta otetta. Testaajan näkökulmasta kun on hyvä varautua myös tulevaisuuden asettamiin vaatimuksiin, vaikka niille ei aina auditiivista järkiperustetta löytyisikään. Sen sijaan tuplasti kalliimpi ja taitavampi isoveli, DA-06 alkoi kummasti kiinnostaa. Usb-liitäntä on versiota 1.0, joten se toimii ilman ajureita myös Windowsissa mutta rajoittaa näytteenottotaajuuden 96 kilohertsiin. Näytteenottotaajuus ilmaistaan näytöllä. mittaustulokset ÄÄNENVOIMAKKUUSSÄÄTÖ toimii vain kuuloke- ja rca-lähdöillä. Useinhan tuossa teoksessa tyydytään pitkälti briljeeraamaan sooloinstrumentin mandaatilla. Luxmanin äänellisiä avuja ei ole ihan helppo kuvailla, sillä nyanssit ratkaisevat, samoin käytetty materiaali. Kohtelias, kevyt, hilpeä ja sopivan sykkivä ote antoi jo muutenkin leikkisälle teokselle kokonaisuutta arvostavan käsittelyn. Vahvasti perinteissä viipyilevä valmistaja on varmasti tietoinen erilaisista hypetyksistä ja myrskyistä vesilaseissa, joten se siitä. Olin jo pelkästään äänenlaadun nojalla painamassa osta-nappulaa. 2 900 ? Edustaja:...................